, ,

Se tavallinen tarina

shutterstock_199759937

 

Syitä liikkumattomuuteen on monia, mutta tavallisin tarina on liikunnan jääminen pois pikku hiljaa pienten vastoinkäymisten vuoksi. Useimmiten liikunta jää pois aivan huomaamatta. Yhtäkkiä herätään tilanteeseen, jossa paino on päässyt nousemaan, kunto on laskenut ja yleinen hyvinvointi heikentynyt.  Johannan onni oli ystävä, joka innosti Johannan  työstämään kuntoaan ja hyvinvointiaan personal trainerin tukemana.

”Istumatyö, pitkät työpäivät, kuntosalilla käynnistä aikaa jalan kipeydyttyä. Huomaamatta liikunta oli jäänyt aivan minimiin – jälleen kerran. Ei ollut intoa lähteä ulos. Aiemmin olin tykännyt pyöräilystä, nyt pyörä oli varastossa lähes käyttämättä Ateriarytmi epäsäännöllinen, välipaloja usein, lämmin ateria liian harvoin. Kaverini ilmoitti hankkivansa personal trainerin ja houkutteli minua tekemään samoin. Parin viikon houkuttelun jälkeen en osannut kieltäytyäkään. Yritetään sitten tätäkin konstia. Kaikkea on yritetty. Painoa pitäisi saada tippumaan ja erityisesti haluaisin löytää edes vähän intoa liikkumiseen.

Jo muutaman kuukauden jälkeen en voinut muuta kuin todeta että tuo päätös oli paras päätös, minkä saatoin tehdä! Yksin en olisi onnistunut. Yksin ei olisi motivaatio riittänyt aloitusta pidemmälle. Parasta oli valmentajani Mikon kannustava ote heti alusta alkaen. Jotenkin sain ymmärryksen, että ei tarvitse verrata jaksamistaan kenenkään toisen kanssa; merkitystä on vain sillä, miten itse edistyn.

Valmennuksen alkaessa kuntoni oli tosi huono. Mikko ei sitä korostanut, vaan aloitti heti tsemppaamisen. Treeniohjelma oli vaihteleva ja monipuolinen – minulle tehty, joten olen voinut luottaa siihen, että ohjelma on terveydentilaani ja kuntooni nähden sopiva. Tarvittaessa Mikko teki ohjelmaani muutoksia, jos jokin osio ei ole tuntunut toimivan. Pienin askelin edistymistä alkoi tapahtua, ja itse asiassa aika nopeastikin huomasin kunnon kasvavan sekä kehoni kiinteytyvän. Innostus kasvoi samaa tahtia. Mieliala alkoi kohota. Mikko katsoi, että tein treenit oikein enkä toista aiempia virheitäni.

Kahvakuulaa olin ennen tätä harjoittelua pitänyt vain kerran käsissäni. Lihasvoiman kasvun huomasin aina siitä, että kahvakuula piti vaihtaa useaan otteeseen painavammaksi. Kesällä saatoin treenata ulkona jatkaa salitreenejä myöhemmin. Juoksemisesta en ollut koskaan tykännyt, mutta nyt se on liitetty vähitellen mukaan reippaisiin kävelylenkkeihin ja alkoi jo sujua. Kun valmentajan kanssa käydään läpi etenemistä, harjoittelua ei tule jätettyä väliin. Toisaalta valmentaja pitää huolen myös siitä, että lepopäiviäkin on osattava pitää.

Ateriarytmi on korjaantunut. Turhat välipalat jäivät heti alussa pois. Kun ruokaohjelma oli paperilla, oli helppo etukäteen varautua jokaisen päivän syömisiin, myös silloin kun oli tavallisesta poikkeava työviikko matkapäivineen tulossa. Ruokaohjelmassa on raamit syömiselle, itse voin valita niiden puitteissa, mitä minäkin päivänä syön. Erityisesti sokerin syönti on vähentynyt, ja kasvisten määrä on lisääntynyt lautasellani. Ruokailussa on pidetty huoli siitä, että aterioissa on vaihtelua eikä vain joka päivä kanaa ja rahkaa.

Positiiviset muutokset innostavat jatkamaan. Pian saan uuden saliohjelman.”

—Johanna, 51

0 vastausta

Jätä vastaus

Onko sinulla jotain lisättävää?
Liity keskusteluun!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *