Totta vai tarua? osa 1 – rasvanpolttosyke

shutterstock_106892936

 

Olet varmasti kuullut puhuttavan rasvanpolttosykkeestä. Ehkä olet itsekin hölkkäillyt rauhalliseen tahtiin kuvitellen samalla karistavasi ylimääräiset kilot lenkkipolulle. Onko tosiaan niin, että rasva palaa tehokkaimmin tietyllä sykealueella?

 

Totta vai tarua? -artikkelisarjassa paneudumme liikunnan ja ravinnon myytteihin ja selvitämme niiden alkuperän.

 

Rasvanpolttosykkeen kohdalla on pitkälti kyse myytistä, jonka mukaan rasvanpoltto tapahtuu ainoastaan tietyllä, matalalla sykkeellä liikuttaessa. On totta, että kehomme ottaa liikuntasuorituksessa energiansa rasvoista sekä hiilihydraateista. Mitä matalammilla tehoilla liikumme, sitä enemmän energiaksi käytetään kehomme rasvavarastoja. Tehokkaammassa liikunnassa taas hyödynnetään energiana hiilihydraatteja. Tämä perustuu siihen, että keho pystyy nopeammin tuottamaan energiaa hiilihydraateista. Ehkäpä tästä onkin syntynyt uskomus, että matalatehoinen liikunta polttaa paljon rasvaa.

Lopulta kuitenkin rasvanpoltto kääntyy yleensä rasittavamman liikunnan eduksi, sillä kovan harjoituksen jälkeen rasvanpoltto säilyy kiihtyneenä vielä useiden tuntien ajan. Tästä voidaan vetää johtopäätös, että rasvan kulutuksen näkökulmasta kovatehoinen harjoitus on parempi vaihtoehto. On kuitenkin syytä muistaa, että raskasta harjoittelua voidaan tehdä melko rajoittunut määrä, kun taas kevyttä harjoittelua (kuten kävelylenkit) voidaan tehdä pitkiäki aikoja yhtäjaksoisesti ja vaikka päivittäin.

Lisäksi aerobinen (eli matalatehoinen) harjoittelu opettaa kehoa käyttämään rasvoja energianlähteenä, kovatehoinen taas tehostaa elimistön kykyä hyödyntää elimistön hiilihydraattivarastoja.

Käsite rasvanpolttosyke voidaan siis heittää romukoppaan, mutta molemmat, sekä matala- että kovatehoinen harjoittelu kannattaa pitää treenirepertuaarissa.

0 vastausta

Jätä vastaus

Onko sinulla jotain lisättävää?
Liity keskusteluun!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *